Kulttuurinen kestävä kehitys on vaikeimmin käsitettävä kestävän kehityksen teemoista. Se tarkoittaa mm. erilaisten kulttuurien hyväksymistä ja sopuisaa yhteiseloa. Kulttuurisessa kestävyydessä kunnioitetaan kaikkien, myös luonnon ja eläinten oikeuksia. Taloudellinen kestävyys on tasapainoista kasvua, jossa luonto otetaan huomioon. Taloudellisen kasvun pitäisi jakautua kaikille tasapuolisesti ja niin, ettei kuiluja synny rikkaiden ja köyhien välille. Väestön yhä kasvava määrä aiheuttaa paineita taloudelliselle kasvulle, sekä luonnon kantokyvylle. Jos nämä asiat saadaan yhdistettyä tasapainoiseen kehitykseen, ollaan edistytty paljon kestävän kehityksen tiellä.

Yhteiskunnallisessa kestävyydessä keskeistä on ihmisten oikeudenmukainen kohtelu, joka takaa hyvinvoinnin edellytysten siirtymisen sukupolvelta toiselle. Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisen säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen.

Sosiaalisesti kestävä kehitys turvaa kaikkien ihmisten tasa-arvon ja hyvinvoinnin sekä mahdollisuuden osallistua. Maailmanlaajuisesti sosiaalinen kestävyys edellyttää, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet riittävään ravintoon, turvalliseen asumiseen, työhön ja koulutukseen.

Kestävä kehitys sisältää paitsi ekologisen, myös sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Kestävä kehitys ei siis ole vain sitä, että otamme huomioon luonnon tarpeet. Se on myös toisten ihmisten huomioon ottamista ja tasa-arvoiseen elämään pyrkimistä. Kestävän kehityksen mukaan kaikilla kansoilla ja kulttuureilla on oikeus tasapuoliseen hyvinvointiin ja vaurauteen. Käytännössä olemme vielä hyvin kaukana tästä, sillä maailma on jakautunut vahvasti köyhiin ja rikkaisiin ihmisiin. Sosiaalisen kestävän kehityksen määritelmän mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia, kaikilla on turvattu toimeentulo eikä esimerkiksi työttömyyttä, syrjäytyneisyyttä tai lapsityövoimaa esiinny.

Lähde: http://www.tampere.fi/ytoteto/ymtikeskus/keke/keke.htm